Palstaviljelystä kesäkivaa

Kävin viime viikolla höpisemässä vähän palstaviljelystä Aunelan vanhempainyhdistyksen kokouksessa. Itselläni on ollut viljelypalsta jo vuosia, ja nyt Aunelan vanhempainyhdistys on vuokrannut samanlaisen koululaisten kivaksi kesäpuuhaksi. Lisää tätä, idea on mainio!

Palstaviljely on juuri niin hankalaa ja raskasta, kuin siitä tekee. Pienellä huumorilla se luonnistuu myös lasten kanssa - ja mikä parasta, samalla opitaan. Sekä tekemään käsillä, että miten asiat toimivat - kuinka siemenestä kasvaa kasvi, jonka voi syödä, ja josta taas voi kaivaa uuden siemenen, miten lakastuneet kasvit muuttuvat mullaksi ja mistä löytyy onkimatoja.

Palstaviljelyyn ei niin kummallisia välineitä tarvita. Kuokka, lapio, hara, hanskat ja kasteluvälineet. Penkit muokataan, siemenet kylvetään, kastellaan, kitketään, harvennetaan ja odotetaan. Omassa penkissä kasvaa yleensä ne parhaan makuiset tuotteet - ja onhan se puuhastelu myös kivaa.

Helppoja kasvatettavia ovat nauhassa kylvettävät siemenet, peruna, salaatti ja erilaiset kurpitsat. Myös auringonkukka ja palkokasvit ovat helppoja, ja pärjäävät aika vähällä hoidolla. Sipulit on helppo kylvää.

Avomaankurkusta piikittömät lajikkeet sekä tomaatti ja mansikat ovat palkitsevia, sillä satoa voi nassuttaa suoraan pellosta.

Palstan hoitoa myös helpottaa viljelysten kattaminen esimerkiksi ruohosilpulla, hakkeella, oljilla jne. Kate estää pintamaata kuivumasta, jolloin kastelun tarve vähenee, ja maatuessaan kate ravitsee kasvatettavia kasveja. Katetta saa lisäillä kuumina kesinä varsin usein, mutta yleensä sitä pois nypittyä rikkaruohoa riittää kyllä koko kesäksi.

Rohkeasti siis kokeilemaan palstaviljelyä, palstan voi vuokrata vaikka porukalla, ja kokeilla rohkeasti, mitä kaikkea siellä kasvaakaan. Siemenpusseissa on yleensä hyvät kylvöohjeet, ja kun viljelyä ei ota heti alkuun liian vakavasti, siitä on helppo nauttia - ainakin sitten, kun sitä oman maan satoa syö vielä jouluna.

Onko tutkintonimike siunaus vai rasite?

Varoitan, negatiivissävyinen ja ehkä hieman katkera teksti. Eihän se ole mikään salaisuus, että olen hakenut "oikeita töitä" tässä aktiivisesti jo pidemmän aikaa. Olen aika vakuuttunut siitä, että jokainen paikka, johon olen hakenut, on ollut ihan varteenotettava, ja minulla olisi ollut saumaa niissä pärjätä.

Olen kuitenkin ympäristösuunnittelija. Koulutukseni on varsin monialainen ja kattava, monipuolinen työ on opettanut soveltamaan, tutkimaan ja kehittämään, ryhmässä ja yksin. Silti nimike alkaa sanalla ympäristö. Ihan kuin olisin lokeroitu jo pelkästään sen yhden sanan perusteella - vaikka olen paljon enemmän.

Kestävän kehityksen valttikortti koulutuksena on nimenomaan monialaisuus ja vanhoja kaavoja murtavat toimintatavat, tapa katsoa asioita ja käytännönläheiset oppimismenetelmät. Koulutuksen aihepiireihin mahtui taloutta, politiikkaa, lainsäädäntöä ja terveysasioita - siksi, että tämä systeemi, jossa elämme, maailma, koostuu niistä kaikista, ja ne toimivat yhdessä.

Niitä voidaan myös kehittää yhdessä. Se, että eletään ympäristöystävällisesti, ei voi tarkoittaa sitä, että talous romahtaa tai että palataan 1800-luvulle. Nykyteknologian sovellukset, luonto ja historia voivat yhdessä antaa meille parempia keinoja luoda tasapainoa. Kestävässä kehityksessä on syystäkin kolme ulottuvuutta: ympäristö, sosiaaliskulttuurinen ja talous.

Jos mennään yksi tapa edellä, pyritään niin sanotusti perse edellä kuorittuun mäntyyn. Ja kun katsotaan kokonaisuutta, kehitytään tasapainoisesti. Ja kestävän kehityksen asiantuntijana minulla on hanskassa kaikki kolme ulottuvuutta, kaavoihin kangistumaton tapa ajatella, sekä taito katsoa asioita kokonaisuutena.

En missään nimessä koe olevani valmis tai kaikkitietävä - minulla on vaan mahtava pohja laajentaa osaamistani, käytännössä tai teoriassa. Ja sen vuoksi tuntuu ikävältä saada palautetta, että AMK-tasoinen tutkinto ja käytännön taidot eivät kelpaa, pitäisi olla vähintään maisteri, koska... Niin, miksi?

Kestävä kehitys ei ole mitään kaikesta irrallista, vaan se on osa kaikkea yritystoimintaa ja yhteiskunnallista toimintaa. Maailman pitäisi olla minulle avoin, joka paikassa mahdollinen duuni. Mutta jostain syystä ovet eivät aukea. Johtuuko se vain siitä sanasta ympäristö?

Talousteoria vs. kestävä talous

#Hallitusneuvottelut ja kolmen puolueen hallitus. Tämä tietää todennäköisesti varsin konservatiivisia talousratkaisuja. Mutta milloin herätään siihen, että konservatiivinen, puhtaasti tieteellisiin talousteorioihin pohjaava talous ei ole käytännössä toiminut oikein koskaan?

Puhun taas niistä säästöistä ja tuottavuuden lisäämisestä. Teoriat ovat ihan loogisia, mutta kusevat (anteeksi ruma sana), koska niistä on unohdettu se oleellisin juttu - niitä sovelletaan ihmisten parissa, ihmisten pyörittämässä yhteiskunnassa. Kun otetaan ihminen mukaan, asetelma kääntyy päälaelleen. Ei voida tuijottaa vain euroja, on otettava talouden kehittämiseen mukaan myös muu asiayhteys - talous ei ole yhteiskunnasta irtonainen, itsenäinen osa, vaan osa sitä.

Tuottavuuden lisäämiseksi on kaavailtu vuosittaista, 100 tunnin työmäärän lisäämistä. Kuitenkin - työtä tekevän ihmisen tuottavien tuntien määrä päivää kohden on vakio. Tuntimäärän kasvattaminen tarkoittaa sitä, että työntekijöille maksetaan palkkaa siitä peukaloiden pyörittämisestä 100 tunnin edestä vuosittain. Lopputulema: jäädään miinukselle 100 työtunnin kulujen verran.

Tälle on vaihtoehto. Lyhennetään työaikaa ja palkataan lisää porukkaa - ihmisillä on aikaa keskittyä siihen, mitä tehdään, työtaakka jakautuu tasaisemmin väestössä, eikä työ kuormita. Lopputulema: maksetaan konkreettisemmin vain tehdystä työstä (koska suurin osa työajasta on tuottavaa!), säästetään sairastelukuluissa, säästetään työttömyyden aiheuttamissa kustannuksista, säästetään syrjäytymisen aiheuttamissa kustannuksissa, säilytetään ja levitetään osaamista.

Olisiko siis aika tarkastella talouden kehitystä realistisesti? Säästetty on, ja paljon. Lama tuli, sen piti kestää vain vuoden tai kaksi, se on kestänyt seitsemän. Keinoja on käytetty, mutta ei sitä, millä voisi olla väliä - panostetaan ihmisiin. Siitä on hyviäkin kokemuksia mm. Itävalta ja Bhutan. Sen sijaan Kreikalla, Espanjalla ja Suomella menee melkoisen kehnosti. Soiko kenenkään muun kellot?

Suunniteltu ympäristö - ympäristösuunnittelijan arkea osa 9/10

Äitini muutti tässä vappuna, huhhuh. Rankkaa sellainen. Mutta muutto meni hienosti, ja arkeen on palattu. Äidin uusi asunto sijaitsee Helsingissä, Aurinkolahdessa. Olen aikanaan käynyt Vuosaaressa lukioni ja asunutkin noilla huudeilla, mutta Vuosaari on viime vuosina kasvanut ja kehittynyt huimasti.

Meillä oli tietysti koira mukana reissussa, joten uuden asunnon ympäristöä tuli tarkasteltua ihan lähietäisyydeltä. Tein muutamia havaintoja, mikä sai minut ajattelemaan, että Aurinkolahden suunnitteluun on oikeasti panostettu.

Alueella on hurja määrä asuntoja. Ne on kuitenkin sijoitettu melko kivasti niin, että niiden väliin jää tilaa - ja tila on täytetty puistoilla, puilla, kallioilla ja poluilla. Hetkeäkään ei tule sellainen olo, että talot on survottu paikalleen - vaikka kaiken järjen mukaan pitäisi.

Myös kävelemiseen ja muuhun kevyeen liikenteeseen on panostettu. Kadut ovat leveitä ja avaria, ja suurimmassa osassa on pyöräilykaista erikseen. Pihamaisia katuosuuksia, joilla on mahdollista esimerkiksi pelata jalkapalloa tai katulätkää, on myös runsaasti. Autot on erotettu kivasti sieltä, missä ihmisten on tarkoitus olla. Kortteleiden välillä kulkee hoidettuja, ja kuitenkin varsin luonnollisen oloisia puistoja.

Noiden puistojen ja avarien katujen ansiosta Vuosaaren paras ja ikävin asia - meri - pilkahtelee silmään useista paikoista, melkein joka välistä. Ranta on suuri ja ihmisten käytössä (turkulaiset voisivat ottaa tästä oppia). On mukavaa, että rantaa pitkin pääsee kävelemään lähes koko Vuosaaren ympäri niin halutessaan. Ja tietysti meren läheisyys luo oman säväyksensä myös äänimaailmaan. Lokkien kirkuna ja tuulen pauhu kuuluvat, vaikka meri ei näkyisikään.

Kiipeilypaikat ovat tärkeitä lapsille - ja ne "omat" lapset koirille.

Osa Aurinkolahden viehätystä on myös ihana Uutela. Se on keidas vain kivenheiton päästä kaikesta muusta, mitä Vuosaarella on tarjota. Minulla on tosin edelleen henkilökohtaisesti vähän paha maku siitä, että Miina Äkkijyrkkä kyyttöineen sai lähteä Uutelan Skatan tilalta. Pidän sekä Äkkijyrkän kierrätystaiteesta että siitä maisemasta, jota laiduntavat lehmät hoitivat ja täydensivät. Ja tämän suhteen mieleeni heräsi myös huoli - kuinka kauan laidunalueet pysyvät avoimina, jos niitä ei laidunneta? Vai laidunnetaanko? En ainakaan enää huomannut aitoja, mutta toivon, että laidunnus alueella jatkuu.

Aurinkolahti on myös tosi siisti alue - osin varmaan siksi, että se on vielä niin uusi, mutta toisaalta myös siksi, että myös siihen siisteyteen on panostettu. Roskiksia on runsaasti ja varsinkin sellaisilla reiteillä, joissa ne ihmiset kulkevat kävellen. Koirille on omia pissatusalueita, vaikkakin ainakin minun koirani kiersi ne kaukaa. Mutta kuitenkin, hyvä yritys ainakin. Lisäksi siisteyteen vaikuttanee myös se, että asuntojen parvekkeita on vähän joka suuntaan - joten kaikki tihutyöt on ainakin teoriassa mahdollista havaita.

Kaiken kaikkiaan Aurinkolahdesta saa sellaisen vaikutelman, että siellä on hyvä olla. Rauhallisuus, elävyys ja avoimuus jotenkin houkuttelevat alueelle. Ja juuri tuo vaikutelma on se, mitä suunnittelulla kannattaa tavoitella - hieno ulkonäkö ei korvaa sitä, että paikka on ahdistava tai siellä on hankala liikkua. Vaikutelma on aina fiilispohjainen juttu, ja se fiilis lähtee meistä ihmisistä. Jos joku tuntuu hyvältä, se on sitä - sen parempaa sääntöä ei ole, eikä vähempään kannata pyrkiä. Tässäkin suhteessa ihminen, toimintatavat ja henkilökohtaiset kokemukset ovat ne tärkeimmät.

Ja kun jokin on tärkeää, sille löytyy aina aikaa, tilaa ja resursseja. Mutta jatketaan tästä aiheesta omana tekstinään ensi kerralla. Olen kovin kiitollinen, jos viitsit tulevaa aihetta ajatellen kertoa, mikä sinulle on tärkeää - mille on aina tilaa. Liittyi se sitten ajanhallintaan, rahaan, asumiseen tai harrastamiseen. Ja toki arvostan myös tähän tekstiin liittyviä kokemuksia Sinun asuinympäristöstäsi.