Palstaviljely on juuri niin hankalaa ja raskasta, kuin siitä tekee. Pienellä huumorilla se luonnistuu myös lasten kanssa - ja mikä parasta, samalla opitaan. Sekä tekemään käsillä, että miten asiat toimivat - kuinka siemenestä kasvaa kasvi, jonka voi syödä, ja josta taas voi kaivaa uuden siemenen, miten lakastuneet kasvit muuttuvat mullaksi ja mistä löytyy onkimatoja.
Palstaviljelyyn ei niin kummallisia välineitä tarvita. Kuokka, lapio, hara, hanskat ja kasteluvälineet. Penkit muokataan, siemenet kylvetään, kastellaan, kitketään, harvennetaan ja odotetaan. Omassa penkissä kasvaa yleensä ne parhaan makuiset tuotteet - ja onhan se puuhastelu myös kivaa.
Helppoja kasvatettavia ovat nauhassa kylvettävät siemenet, peruna, salaatti ja erilaiset kurpitsat. Myös auringonkukka ja palkokasvit ovat helppoja, ja pärjäävät aika vähällä hoidolla. Sipulit on helppo kylvää.
Palstan hoitoa myös helpottaa viljelysten kattaminen esimerkiksi ruohosilpulla, hakkeella, oljilla jne. Kate estää pintamaata kuivumasta, jolloin kastelun tarve vähenee, ja maatuessaan kate ravitsee kasvatettavia kasveja. Katetta saa lisäillä kuumina kesinä varsin usein, mutta yleensä sitä pois nypittyä rikkaruohoa riittää kyllä koko kesäksi.
Rohkeasti siis kokeilemaan palstaviljelyä, palstan voi vuokrata vaikka porukalla, ja kokeilla rohkeasti, mitä kaikkea siellä kasvaakaan. Siemenpusseissa on yleensä hyvät kylvöohjeet, ja kun viljelyä ei ota heti alkuun liian vakavasti, siitä on helppo nauttia - ainakin sitten, kun sitä oman maan satoa syö vielä jouluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti