Havahduin viime yönä (tietysti yöllä - kertoo ehkä siitä, kuinka stressaavaa elämä osaa olla) kauhunsekaisin tuntein siihen, että olen ollut kohta vuoden ilman vakituista työtä. Tekemistä onneksi riittää, kun itseään tyrkyttää sitkeästi joka paikkaan, mutta säännöllinen työ luo turvaa. Ja ihan rehellisesti sanoen kaipaan nimenomaan sitä turvaa.
Työ luo elämään ensinnäkin säännölisyyttä - deadlineista ja työajoista ei lipsuta ilman päteviä syitä. Töihin mennään ajoissa jokaisena työpäiväna, ja toisaalta arki ja vapaa-aika pysyvät paremmin erossa toisistaan. Vapaa-ajastakin voi nauttia, eikä tarvitse miettiä pitkin öitä, muistiko sitä nyt kertoa asiakkaalle kaiken oleellisen, tai onko tarjous mennyt perille. Työtä saa tehdä työaikana, ja sitten unohtaa sen sinne työpaikalle, ja tulla taas kotiin lataamaan akkuja.
Myös tulopuoli on näissä "hanttihommissa" kiinni ihan tasan omasta aktiivisuudesta - jos ei itseään markkinoi, ei rahaakaan tule, ja toisinaan on pakko laittaa asiakas saunaillan tai lapsen harrastukseen viennin edelle - ilman asiakasta homma ei toimi. Kun työskentelee jonkun toisen alaisuudessa, voi keskittyä ainakin pääasiassa tekemään sitä itse työtä, missä on hyvä. Joku muu huolehtii rahaliikenteen ja markkinoinnin, eikä ihan kaikkea vastuuta joudu kantamaan itse.
Onneksi vastuu myös lisää työn mielekkyyttä, mutta aina silloin tällöin olisi ihan kiva voida jakaa työhön liittyviä ajatuksiaan jonkun kanssa. Ja siitä pääseekin siihen kaikkein tärkeimpään - työyhteisöön. Työyhteisö on tuki ja turva, jossa on aina joku, jolla on aikaa pyöritellä peukaloita eli ojentaa auttava käsi, tai sanoa jotain sellaista, mikä saa taas aivorattaat pyörimään. Työyhteisö pitää huolen sosiaalisesta kanssakäymisestä ja lisää työhyvinvointia.
Työ on ihan valtavan iso osa elämää - ilman "oikeaa" työtä elämä on jatkuvaa stressiä ja tasapainoilua eri elämän osa-alueiden välillä. Minun ei ole tämän vajaan vuoden kokemusten perusteella mitenkään hankala ymmärtää yrittäjiä, jotka valittavat, että yrittäjyys on Suomessa hankalaa ja raskasta - se on sitä, vaikka toimisikin vain "kevytyrittäjänä". Toisaalta olen ehtinyt jo tavallaan rakastumaan tähän "kevytyrittäjyyteen" - saan tehdä sellaisia hommia, joista nautin, ja joissa olen hyvä. Onkohan sitä tasapainoa työn ja työn välille mahdollista koskaan löytää?
Se on kuitenkin varmaa, että työttömyys ei vähene, ja tuottavuus nouse, jos työllistymiseen ei kannusteta luomalla lisää työpaikkoja ja helpottamalla itsensä työllistämistä. Nykytilanteessa ei ole mitään järkeä, se kuormittaa kaikkia osapuolia ihan liikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti