Ajattelin aloittaa tämän kappaleen "Minä uskon". Mielessäni alkoi samantien soimaan kristillinen uskontunnustus, se, jonka kirkossa aina kuulee. Niinpä päätin yrittää muotoilla oman uskoni samaan malliin. Tulkoon tästä siis ympäristösuunnittelijan uskontunnustus.
Minä uskon maailmaan,
isoon ainutlaatuiseen,
meren ja maan planeettaan.
ja ihmisiin rohkeisiin,
ennakkoluulottomiin ja itsemme kaltaisiin,
meihin kaikkiin.
Jotka tarvitsemme yhteishenkeä,
jotka synnyimme tänne elämään,
kärsimme pahoista teoista aikanaan,
kannamme toisiamme, huolia ja haaveita.
Astumme luontoa puolustamaan,
nousemme kapinaan.
Istumme yhdessä keskustelemaan,
emmekä ole valmiita tuomitsemaan
eläviä tai kuolleita.
Ja rakkauteen,
toisille anteeksi antamiseen,
suvaitsevaisuuteen,
yhteiseen hyvään
ja yhteen ainoaan elämään.
Toisin sanoen minä haluan uskoa siihen, että me ihmiset päätämme, mihin tämä maailma on menossa, mitä siitä on tulossa, ja mitä sitä jää jäljelle. Muut uskokoot mihin tahtovat - minä uskon itseeni ja vaistoihini sen suhteen, mikä on oikein. Mikäli petän itseni, olen pettänyt myös kaikki muut.
En halua elämääni rajoittamaan muiden laatimia sääntöjä, enkä halua, että uskontoja käytetään perusteena tai pahanteon välineenä. Jokaisella uskonnolla on taustallaan hyvää, inhimillistä lähestymistä ja hienoja arvoja. Jossain kohtaa se jumala unohtui, ja uskontoa on alettu hyödyntää syrjinnän tai ihmisten luokittelun välineenä. Ihan sama, miksi sitä jumalaa nimittää, niin yksikään niistä ei halua pyhien kirjojen mukaan, että unohdamme olevamme ihmisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti