Huono johtaminen on tuottamattomuuden suurin syy

Olen tässä viime aikoina kökkinyt paljon erilaisissa yritystilaisuuksissa, ja yksi asia on noussut ylitse muiden - huono johtaminen. Hyvää johtamista ei osata vaatia, muutosvastarinta on suurta, työntekijät ja johtajat eivät tunne toistensa ominaisuuksia, ja ennen kaikkea - huonoa johtamista ei tunnisteta, eikä sen vaikutuksia tuottavuudelle osata paikallistaa.

Huono johtaja on paljon helpompi määritellä, kuin hyvä. Aloitetaan siis vertailemalla.

• Huono johtaja vaatii, hyvä kannustaa
• Huono johtaja kyttää, hyvä luottaa
• Huono johtaja ei kuuntele, hyvä vuorovaikuttaa
• Huonolla johtajalla on iso ego, hyvä luottaa omaan näkemykseensä eleettömästi
• Huono johtaja käyttää "koska minä sanon" -perustetta, hyvä johtaja kuuntelee myös alaisiaan

Huonolle johtajalle on varmaan miljoona muutakin perustetta - tosiasia kuitenkin on, että huonoa johtamista on liikaa. Koska itse touhuan paljon eläinten kanssa, olen joutunut pohtimaan asioita hiukan eri näkökulmasta. Tämä meemi osui ja upposi.

Eläimet näyttävät hyvin selkeästi, millaisista ihmisistä ne pitävät. Niillä ei ole sanallista viestintää, mutta ne voivat väistää, murista, nostaa karvat pystyyn, varoa - tai olla heti kavereita, luottaa ihmiseen. Moni eläin osaa jo pienestä pennusta lähtien kommunikoida lasten kanssa, ja lapsistakin ne suurieleisemmät ja kova-äänisimmät saavat eläimet varautuneeksi. Lapset kuitenkin yleensä haluavat tulla toimeen eläinten kanssa, silittää kissaa tai koiraa, tai taluttaa sitä. Ja jos lapselle annetaan mahdollisuus, hän vaistomaisesti muuttaa toimintatapaansa hyvin pian - ja saa eläimestä kaverin.

Olen tullut siihen tulokseen, että myös johtajia pitäisi kouluttaa kommunikoimaan eläinten kanssa. Kyse on - myös alaisten kanssa - hyvin vahvasti kuitenkin elekielestä ja toimintatavasta. Varsinkin hevosten kanssa työskentely voisi olla palkitsevaa monellekin Mr. Iso Egolle. Hevonen herättää monissa kokonsa vuoksi kunnioitusta ja jopa pelkoa - onhan se pakoeläin. Kuitenkin juuri siksi sen kanssa työskentely vaatii rauhallisia, määrätietoisia otteita. Eikä sille voi valehdella, kuten kaikki eläimet, hevonen aistii pelon ja epävarmuuden, sekä näkee jännityksen. Epäilen, että samasta syystä ihmisten on joskus kovin vaikea arvostaa tiettyjä ihmisiä - heistää näkyy läpi jotain, mitä on vaikea määritellä.

Jos hevonen ei luota, se vie satakiloista lihaskimppua ihan 6-0 - ja sama hevonen voi luotettavaksi kokemansa pikkutytön kanssa tehdä asioita, joita se satakiloinen mies ensikokemuksensa perusteella pitää täysin mahdottomana. Sama koskee koiria - koirat vain ovat monelle tutumpia, eikä niiden reaktioita usein tarkkailla yhtä vahvasti - lisäksi ne ovat myös voimalla hallittavissa.

Eläinten kouluttaminen - temppujen ja taitojen opettaminen ei poikkea johtamisesta mitenkään. Paitsi sillä, että viestintä on pääasiassa sanatonta. Ihan kuten se alainenkin, eläin täytyy saada ymmärtämään ensin jonkin asian - vaikkapa käskyn - merkitys, ennen kuin voidaan vaatia asian suorittamista ylipäänsä, saati entistä paremmin. Eläimen kouluttamisessa tulee vastaan myös kyky havainnoida - eläin väsyy uuden oppimiseen nopeasti, ja alkaa näyttää merkkejä väsymisestä. Se muuttuu yhteistyöhaluttomaksi ja asioiden eteneminen hidastuu - tämä taito olisi myös monelle johtajalle kultaa kalliimpi. Taito osata etsiä ylikuormitetulle työntekijälle jostain apua työtaakkansa kantamiseen, tai pieni breikki ennen totaalisekoamista.

Eläinten kouluttamisessa joudutaan myös miettimään eri eläinten ominaisuuksia. Meillä voi olla vaikkapa kaksi saman näköistä, mustaa labradorinnoutajaa, jotka osaavat saman asian. Mutta ne voivat olla persoonina erilaisia, ja palkkaantua eri asioista. Jos kumpaakin palkataan vaikkapa ruualla, se, jolle ruuan (=palkan) arvo on suurempi, työskentelee tehokkaammin ja oppii paremmin. Mutta se, jolle ruokaa arvokkaampi palkka on lelu, alkaa  työskennellä ja oppia tehokkaammin vasta, kun ruoka vaihdetaan lelupalkkaan.

Eläimet voisivat opettaa meille ihan hirveästi myös bisnesmaailmassa. Kyse on vain siitä, että pitää avata silmät sille, mitä ne eläimet meille kertovat.