Fysiikassa hyötysuhde on suure, joka kertoo, kuinka tehokkaasti energia muuttuu toiseksi. Esimerkiksi polttomoottorissa polttoaineen lämpöenergia muuttuu monimutkaisesti liikkeeksi, ja hyötysuhde on nykyään noin puolet. Puolet kulutetusta energiasta menee siis harakoille. Hyötysuhteesta on tullut ekologisuus- ja kestävyysväittelyssä myös merkittävä kohde - kaikki ongelmat ratkeavat, kunhan hyötysuhde vain saadaan riittävän korkeaksi. Näin ei kuitenkaan ole.
Nykyään elävät hyöty-suhteessa asioiden kanssa. Kaikki, mitä on tai tehdään, pitää olla hyödyllistä - nimenomaan rahallisesti. Jos toisesta ihmisestä ei ole hyötyä, hänet voi jättää kuin nallin kalliolle, tai irtisanoa. Jos koulutuksella ei pärjätä Pisa-testeissä, se ei ole hyödyllistä, joten se voidaan lopettaa. Jos palveluita ei voida tehostaa, ne voidaan lopettaa tai supistaa. Tämä kaikki on kytkettävissä rahalliseen hyötyyn.
Me ihmiset olemme kuitenkin todella tyhmiä eläimiä, koska osaamme ajatella. Ajattelun avulla saamme liikaa valtaa, jolla pystymme toisillemme perustelemaan yllä mainittuja tempauksia. Tosiasia kuitenkin on, että kaikki, mitä teemme hyötysuhteen parantamiseksi, ei ole hyväksi meille tai ympäristöllemme. Ihmisten hyvinvointia ei voida mitata tehokkuudessa tai rahassa. Oikeastaan käytämme aivan liikaa aikaa siihen, että teemme asioista monimutkaisia, kun suhteemme hyötyyn on meille niin tärkeä. Haluamme vain hyötyä kaikesta - lopulta se kostautuu.
Luonto on mainio järjestelmä. Siellä ei ole mitään turhaa, vaan kaikella pienestä muurahaisesta suureen sinivalaaseen tai, bakteereista sademetsiin, on valtava merkitys. Onkin suorastaan tyhmää yrittää valjastaa luontoa hyötymielessä ihmisen eduksi - se on jo tehnyt sen puolestamme. Ihmisen pitää antaa luonnon hoitaa itse itsensä, ja keskittyä omaan elämiseensä - ei hyöty-suhteeseen. Ihmisen kuuluisi elää terveessä luonto-suhteessa ja terveiden ihmissuhteiden ympäröimänä. Kuinka moni voi sanoa elävänsä näin?
Intuitioon luottaminen on taito, jonka moni nykyihminen on tainnut hukata kiireisen pauhun keskelle samassa rytäkässä, kun unohti, mikä on elämässä tärkeää. Intuitio on se kuudes aisti, joka saa ihmisen tiedostamatta tekemään onnellisia valintoja. Intuitiiviset ihmiset tuntuvat olevan niitä, joille elämä on helppoa ja tunteet aitoja. He ovat onnellisia. Onnellisella toiminnalla on tuskin mahdollisuutta tuottaa merkittävää voittoa, sillä onnelliset asiat tapahtuvat pienessä mittakaavassa. Se ei siis olisi kovinkaan hyödyllistä nykymaailman ihanteiden mukaan. Ja jos onnellisuus ja hyvinvointi eivät ole hyödyllistä, niin mikä sitten?
Ehkä meidän pitäisi alkaa laskea onnellisuuden hyötysuhdetta. Pienelläkin rahalla voidaan saada paljon onnellisuutta aikaan, kun se käytetään oikein. Esimerkiksi koulussa se tarkoittaisi ryhmäkokojen pienentämistä, kilpailun vähentämistä, liikunnan ja taide-aineiden lisäämistä sekä monimuotoisten opetusmetodien ja vuorovaikutuskeinojen käyttämistä. Koulujärjestelmän tulisi keskittyä siihen, että jokainen lapsi tai nuori voidaan riittävässä määrin ottaa huomioon yksilönä. Näin voitaisiin välttyä syrjäytymiseltä, suorituspaineilta, yksinäisyydeltä ja monelta muulta nykynuoren ongelmalta. Kenties useammasta lapsesta kasvaisi ihan tavallinen, tasapainoinen ja sosiaalisesti taitava nuori.
Onko siis hyödyllisempää säästää rahaa nyt, vai käyttää sitä todellisen hyvinvoinnin, sosiaalisen pääoman ja onnellisuuden luomiseen? Onko järkevämpää maksaa nyt tasapainosta, vai käyttää moninkertaiset rahat vasta sitten, kun tasapaino on jo järkkynyt, ja joudutaan siivoamaan jälkiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti