Suurin tämän päivän ja tulevaisuuden ympäristöterveysongelma Suomessa ja länsimaissa eivät ole kemikaalit kulutustuotteissa, vaan ultrapienet- ja pienhiukkaset.
Pienhiukkasten ykköslähde on liikenne. Jäinkin miettimään, kuinka moni autoilisi ne pienet turhat matkat kaupungilla, jos tietäisi, mitä hengittäisi sisäänsä ja kuinka paljon. Selkeästi polttoaineiden hinnannousu ei ainakaan ole toiminut autoilua vähentävänä tekijänä, joten kaupunkien autottomuuteen tarvitaan jotakin muuta yllykettä - olisiko parempi hengitysilma riittävä?
Kaupungissa autoilusta kärsimme me kaikki. Hiukkasten lisäksi autoilu aiheuttaa melua ja vähentää kaupunkiympäristön miellyttävyyttä. Autojen väheneminen lisäisi myös pyöräilyn turvallisuutta ja parantaisi välillisesti julkisia yhteyksiä.
En kohdista tätä tekstiä kehenkään, joka autoilee siksi, että välimatkat todella ovat pitkiä. Mutta jokainen, joka ajaa kaupungissa ovelta ovelle ja valittaa parkkipaikkojen vähyydestä, on mielestäni pienen omantunnon piston ansainnut.
Jokainen ruuhkassa seistessä kulutettu polttoainelitra päätyy ainakin joltakin osin jonkun keuhkoihin. Jokainen auton alle jäänyt koululainen jää auton alle turhaan. Ihminen, joka käyttää omaa autoa kaupungissa päivittäin, vaikka julkiset yhteydet olisivat kunnossa, on itsekäs tai vähintään laiska.
Kaupunki ei kuulu autoille, vaan ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti