sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Susipelosta puuttuu suhteellisuus

Sudet ovat taas pinnalla. Tällä hetkellä eletään aikoja, jolloin kannanhoidolliset luvat keräävät kasaan innokkaita jahtimiehiä. Minua susikeskustelu jaksaa kuitenkin ihmetyttää. Susi on äärimmäisen pieni riski.

Punahilkka on tehnyt tehtävänsä, ja susipelko on voimissaan. Susien tai petojen pelätään syövän lapset, koirat ja arvoesineet. Noh. Tutkitaanko asiaa vähän tilastojen valossa?

Otetaan ensimmäisenä ne lapset, se kaikkein pelottavin kauhuskenaario. Suomessa edellinen suden tappama lapsi on 1800-luvun loppupuolelta, sen jälkeen luotettavia tapauksia ei ole. On lienee todennäköisempää voittaa lotossa, kuin joutua suden suuhun.

Sen sijaan pelkästään vuonna 2012 Suomessa on sen sijaan kuollut 519 alle 20-vuotiasta. Näistä osa väkivallan, tapaturmien ja liikenneonnettomuuksien johdosta (Käpy ry). Nämä kolme luokkaa kuuluvat niihin, joihin me vanhempina ja ihmisinä voisimme vaikuttaa. Jos kuolleiden lasten määrä olisi vuosittain n. 500, ja vuosia edellisestä suden aiheuttamasta ihmisvahingosta on pyöreästi 150 vuotta, niin tuona aikana on kuollut 75000 lasta muihin syihin. Onko susi tosiaan lapsia ajatellen niin varteenotettava riski, minä sitä pidetään?

Seuraavana koirat, tällä kertaa tutkimme kennelliiton koiranet-tietokantaa, mistä löytyy rotukohtaiset kuolinsyytilastot.

Petovahinkoihin (sisältää myös muiden petojen aiheuttamat kuolemat) on ilmoitettu kuolleen 24 suomenajokoiraa tähän hetkeen mennessä. Kadonneita on 53, näistäkin osa voi olla joutunut petojen suuhun. Molempiin luokkiin kuitenkin varmaankin kuuluu koiria, jotka on kaikessa hiljaisuudessa kuopattu saunan taakse, ja peto- tai vakuutuskorvauksien toivossa ilmoitettu asia näin - mutta tämähän on vain ääneen lausuttu epäily. Vastaavat luvut harmaalle norjanhirvikoiralle ovat 16 petovahinkoa ja 43 kadonnutta. Kumpaankin rotuun kuuluu lisäksi satoja, joiden kuolinsyytä ei ole ilmoitettu.

Muut kuolisyyt ovat kuitenkin mielenkiintoisempia. Tapaturman tai liikennevahingon seurauksena on kuollut 638 suomenajokoiraa ja 324 harmaata norjanhirvikoiraa. Valtaosa näistä varmaan metsästystilanteisiin liittyviä auton alle jäämisiä ja osa kenties jopa suoranaisia vahinkolaukauksia. Miksei susikeskustelussa muisteta sitä, että ihminen on ihmiselle - ja koiralle - susi? Tilastojen valossa paljon sutta pahempi.

Sitten ne arvoesineet, lähinnä voidaan puhua karjasta. No, susi on petoeläin, jota luonnollisesti helppo saalis vetää puoleensa. Petovahinkoja voi kuitenkin kunnollisilla aitauksilla ja laumanvartijakoirilla ehkäistä. Kaikkia ei varmaankaan koskaan saada ehkäistyä, mutta sitä varten ovat petokorvaukset. Ja kun puhutaan porotaloudesta, niin kannattaisi suden sijaan jälleen kääntää katse meihin ihmisiin.

Suomen lapin porokanta on ylittänyt aika päiviä sitten kestävän tason, ja näin ollen myös porot ovat suurissa laumoissa ja ravinnon puutteesta heikkona helppoa saalista. Susilla on lapissa kunnon mässäilybileet - ei kai ole ihme, että niitä siellä on? Susikantaa olisi pohjoisessa helpointa rajoittaa rajoittamalla niiden saaliseläimiä. Ja samalla voitaisiin saada myös uhanalaisen metsäpauran kanta nousuun, sillä se jää pahasti hoidetun porokannan jalkoihin. Ai niin - porojenkin kohdalla pitänee mainita liikenne, taitaa olla sekin porojen kuolinsyytilastoissa korkeammalla, kuin petovahingot. Mutta miksei kukaan valita niistä turisteista, jotka niiden porojen yli ajelevat katumaastureillaan?

Noh, syyhän on tietysti raha - tämä tilastokatsaus todistanee edes hiukan, että susipelko on melko irrationaalista. Susi on kuitenkin hieno eläin ja kuuluu suomalaiseen luontoon. Itseasiassa - järkeistämällä ihmisen toimintatapoja ja ottamalla se järki käteen, susista voitaisiin tehdä matkailubisnes. Tai, nehän ovat sitä jo, mutta toimintaa olisi varaa laajentaakin. Uskoisin, että villi ja vapaa susi puhtaassa suomalaisessa luonnossa on aika houkutteleva niille, joilta metsät ja suot puuttuvat, ja jotka eivät ole elämässään nähneet edes kettua elävänä.

Peto on aina peto, mutta silläkin on oikeus elää. Kenties sitä petoa vain on helpompi syyttää ja pelkoa hallita yrittämällä hankkiutua sen lähteestä eroon? Olisi kuitenkin mahdollista myös katsoa peiliin - me ihmiset olemme paljon vaarallisempia, kuin pedot, ja meidän olisi aika kantaa vastuuta toisistamme ja tasapainoisesta luonnosta, petoineen kaikkineen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti