Tuhkaksi taivaanrantaan

Menetin tässä hiljattain itselleni rakkaan ihmisen. Hiljaiselo tällä blogisaralla johtuu siitä, ajatuksia on ollut vähän vaikea saada nyt järjestykseen. Mutta menettämisen myötä löytää onneksi aina palan itseään, ja tajuaa elämän arvokkuuden.

Olen myös saanut/joutunut olla mukana miettimässä sitä viimeistä matkaa - ja tämä aihepiiri on saanut minut miettimään ihan koulutukseni alkuaikoja. Saimme nimittäin ihan ekoihin kuuluvalla kurssilla aikanaan tehtävän tehdä uutisesittely jostakin ympäristöön tai ekologisuuteen liittyvästä uutisesta. Me parini kanssa valitsimme pari erilaista kuolemaan liittyvää uutista. Halusimme saada aikaan keskustelua, ja sitä saimme. Joten, ehkäpä nämä uutisoinnit kannattaa kaivaa naftaliinista.

Ensimmäinen uutisemme oli Turun sanomista, otsikolla Turussa alettu hyödyntää krematorion lämpöenergiaa. Järjellä ajatellenhan on vain hyvä, että lämpö menee hyötykäyttöön, mutta toisaalta ymmärrän, että asiaa on myös vastustettu ja se saattaa hiukan puistattaa. Tuhkaaminen on varsin ekologinen ratkaisu monessakin mielessä - paitsi että vainajista saadaan lämpöenergiaa, niin myös hautaamiseen tarvittu pinta-ala vähenee roimasti. Yhteen hautapaikkaan saadaan mahdutettua samanaikaisesti kolme uurnaa, eikä kuopan kaivaminen ole kovin työlästä, sillä se ei vaadi syvyyttä kuin 1/3 arkkuhautauksesta. Varsinkin savesta tehdyt uurnat maatuvat todella nopeasti, jopa tunneissa. Tuhkat voidaan myös haudata muistolehtoon tai levittää kuolleen toivomaan paikkaan, jolloin ainakin teoriassa tarvittu pinta-ala pienenee entisestään.

Myös toinen uutinen koski hautaamista, tuolloin pinnalla oli pahvinen arkku, mikä oli suunniteltu erityisesti polttohautausta varten. Ekologisuutta ainakin teoriassa olisi lisännyt se, että pahvinen olisi tavallaan sisäosa, ja puuarkkua olisi käytetty vain kuorena, mutta sitä ei olisi tarvinnut polttaa vainajan mukana, vaan kuori olisi voitu käyttää uudelleen. Ylen uutisointi vuodelta 2013 on kuitenkin tuonut lisätietoa silloiseen, vuoden 2010 spekulaatioomme siitä, toimiiko tämä. On harmillista, että ei toimi, sillä resurssien säästäminen olisi viisasta, jos se on mahdollista. Vaan ehkäpä vielä jonain päivänä myös arkkujen uusiokäyttö edes jossain määrin onnistuu.

On toki ymmärrettävää, että omaiset haluat läheiselleen vainajan näköisen muistojuhlan. Mutta materialismiin on silti turha sortua - tuhkaksi palavaa arkkua ja pelkäksi aineeksi muuttunutta ruumista surullisempaa on mielestäni se, että myös hautajaisissa myynti alkaa olla nouseva trendi. Surulla rahastaminen nyt vaan jättää aika ikävän kuvan, ainakin minulle.