Eettistä lihaa?

VIikonlopun aikana eräällä koirapalstalla käytiin kiivastakin keskustelua siitä, mistä raakaruokkijat hankkivat koirilleen lihaa, ja mikä on eettistä, sivuttiinpa myöskin ympäristökuormaa. Niinpä ajattelin itsekin valottaa vähän omia eläinperäisten tuotteiden hankintaperusteita - muihinkin kuin lihaan pätevät ihan samat säännöt, ja joskus on tehtävä kompromisseja.

1. Kotimaisuus on minulle selkeä ykköskriteeri. Suomessa asiat tehdään paremmin, kuin missään muualla, vaikka täälläkin voidaan puhua tehotuotannosta eläintuotannossa. Meillä on kuitenkin tehokkuudesta huolimatta puhtaampi tuotanto, kuin missään muualla. Lääkkeitä ei käytetä rutiinisti, eikä esimerkiksi salmonellaa esiinny, koska broilerikasvatuksessa pahnat vaihdetaan jokaisen lintuerän mukana. Linnuilla on puhdasta, ruokamme on puhdasta. Kuolleisuuslukemat ovat pieniä ja esimerkiksi broilereiden jalka-asennot suhteellisen normaaleja.

Lainsäädäntö kehittyy koko ajan parempaan suuntaan esimerkiksi kipua aiheuttavien toimenpiteiden osalta, ja esimerkiksi pakkosyöttö hanhenmaksan tuotannossa ei ole sallittua. Pihattonavetat ovat yleistyneet huimasti, joten karja pääsee liikkumaan, ja näin ollen esimerkiksi sorkkaterveys on parantunut. Pihatot ovat ehkä vähentäneet karjan mahdollisuuksia laiduntaa, mutta silti kesäaikaan on yleensä tarjolla tuoretta rehua, ja ympäri vuoden pääasiallinen rehu on märehtijöillä korsirehua - sitä lajityypillistä ruokaa.

Possujen tonkimisen tarve on tiedostettu, ja useimmat tuottajat tarjoavat possuille tekemistä ja tonkimisen mahdollisuuksia. Kun possuilla on sopivasti tilaa ja tekemistä, ne eivät stressaa ja syö toistensa saparoita. Ja lihakaupoista muuten saa ostettua niitäkin, sekä possun sorkkia - ihan normaaleja, ehjiä saparoita ja terveitä sorkkia tiskeiltä löytyy.

2. Pientuottajat ovat yksinkertaisesti ihania. Tilamyynnissä paistaa yleensä ylpeys omasta tuotannosta, ja tuottajat kertovat avoimesti omista tiloistaan ja tuotanto-olosuhteistaan. Jos ostaa lihaa, myös stressaavat teuraskuljetukset jäävät tuotantovaiheista pois. Ja maitotuotteiden osalta avainsanana on tuoreus - maito ei matkaa päiväkausia kauppaan, vaan se voidaan laittaa vielä samana päivänä valmistumaan esimerkiksi juustoksi.

Ja sitä paitsi - onko oikeasti paljon parempaa, kuin katsella kauniina kesäpäivänä lehmiä laitumella, ja syödä niiden maidosta ja oman tilan mansikoista tehtyä, huippulaadukasta jäätelöä? Mikä parasta, suoraan tilalle kuskattu raha tukee sitä suomalaista, puhdasta tuotantoa kaikkein parhaiten - välikädet ja hintaa polkevat kauppaketjut jäävät välistä.

3. Ympäristö on myös maatilataloudessa alettu tajuamaan valttikortiksi. Eläimet eivät ole yksinään ympäristökuormitusta, ne voivat hoitaa sitä, tai tuottaa muun tuotannon ohessa lämpöä, sähköä tai polttoainetta. Yhdistetty tuotanto - parast tuotanto. Jos tiedän tilallisen tuottavan karjan lannasta esimerkiksi biokaasua - valitsen mielummin hänen tuotteensa, kuin sen, joka keskittyy valittamaan, miten hankala lannasta on päästä eroon. Ympäristönäkökohdat energian kautta ajateltuna ovat tuotannon tulevaisuutta, ja minä sijoitan rahani mieluummin tulevaisuuteen.

Luonnonlaitumilla laiduntava karja pitää avoimena perinnebiotooppeja ja raivaa ruovikoituneita rantoja. Luonnonlaitumilla laiduntaneen karitsan liha maistuukin yrttiseltä, kun taas pelkkää viljeltyä heinää syöneen karitsan lihan mausta puuttuu syvyyttä. Merenrantaniityllä kasvanut nauta taas saa lihaan suolaisen vivahteen. Ja mikä parasta - turvallisissa oloissa syntynyt, mutta lyhyen, ehkä vain yhden laidunkauden mittaisen elämänsä se tuotantoeläin elää täysin lajityypillisesti.

Ympäristöarvojen perusteella porotuotteet karsiutuvat tätä nykyä pois - poroja on yksinkertaisesti liikaa, eikä herkkä lapin luonto kestä liian kovaa laidunpainetta. Samasta syystä meillä ei syödä myöskään Itämeren villiä lohta, sillä lohikannat ovat vaarantuneet. Myöskin muut, varsinkin kauempaa rahdatut kalat ovat ruokapöydässämme harvinaisuuksia, kalavalinnoissani pyrin noudattamaan WWF:n kalaopasta. Seitistä tehtyjä eineskalapuikkoja on kuitenkin tarjolla säännöllisesti perheen pikkuväen iloksi, ja riistaa taasen syödään ilolla aina, kun sitä on sopivasti tyrkyllä.

4. Kestävyys on viimeinen peruste, joka vaatii ehkä hiukan enemmän selvittämistä ja paneutumista tuotteen taustoihin. Pidän hirvittävästi nahasta materiaalina, ja valitsen nahkaisen tuotteen usein siksi, että sillä on odotettavissa pitkä käyttöikä - minulla on käytössä mm. yli kymmenen vuotta vanha nahkatakki. Nahkaiset tuotteet vaativat toki paljon käsittelyä, mutta nahka on toisaalta sivutuote, ja mikä parasta, sen voi uudelleenkäyttää jopa useita kertoja, kun nahka on kerran parkittu. Vanhasta takista saa ommeltua vaikkapa laukun, tai siitä voi leikellä sopivia paikkoja vaikka housujen polviin. Nahasta punotut nauhat ovat kestäviä ja helppoja tehdä. Nahka sopii myös askarteluun. Viimeinen käyttökohde nahalla on meidän taloudessa koiran lelut, joihin kelpaavat vähän rumemmatkin nahan ylijäämäpalat.

Myös villaa pidän erittäin kestävänä materiaalina, ja mikä parasta, se toimii ulkoiluvarusteissa erinomaisesti. Kestävää on myös käyttää hyväkseen liha, mikä tulee käytöstä poistetuista tuotantoeläimistä - niinpä munintakanoja, emobroilereita, emakoita, lypsylehmiä, hevosia ja lampaanmaitotilojen vanhoja uuhia saisi markkinoida mielestäni enemmänkin kestävänä valintana. Tällä hetkellä edellä mainittuja (paitsi nautaa) on paikoitellen tosi vaikea löytää. Vanhat eläimet eivät vastaa maultaan ja rakenteeltaan nuoria, minkä vuoksi niiden elintarvikekäyttö on aika vähäistä. Niistä saa kuitenkin erittäin maukasta ruokaa oikein valmistettuna, ja lisäksi olisi terveellistä muistaa, että me tuhlaamme potentiaalista ruokaa polttamalla sitä Honkajoella tai syöttämällä sitä turkiseläimille.

Eettisyys ei siis ole yksi ja helppo asia. Jokaisella on omat rajat eettiselle tuotannolle, tai tuotteille, joita haluaa kuluttaa. Eettisyyteen vaikuttaa erittäin vahvasti oma maailmankatsomus ja taustat - tuotannon ongelmilta voi sulkea silmänsä, sitä vastaan voi boikotoida, tai sen kehittämiseen aina paremmaksi voi yrittää vaikuttaa - valinta on jokaisen oma.

Ympäristöystävällisyys ja eettisyys kulkevat kuitenkin melko helposti käsikädessä, kun näihin asioihin vaan halutaan panostaa. Kuluttaminen on kuitenkin kannanotto, puolesta tai vastaan, ja itse panostan mielummin parempaan laatuun kuin määrään. Haluan myös uskoa siihen, että laadukkaammalla tuotteella myös tuottajan on mahdollista saada enemmän.