Masentunut Suomi

Kokoomuksen työlista on taas julkaistu pari päivää sitten. Sen tavoite, työ, on sinänsä ihan hyvä - mutta oikeastaan sitä lukiessa läpi paistaa kuitenkin Raha, toiselta nimeltään talouskasvu. Se on aina ollut Kokoomuksen arvo numero yksi, ja tulee varmasti aina olemaan.

Mutta hei - talouskasvua ei ole toivotussa määrin saavutettu tähän mennessä - miksi se nyt yhtäkkiä tapahtuisi näillä keinoilla? Minusta tuntuu, että listan kirjoittajat ovat unohtaneet, että työtä tekevät Ihmiset. Kokoomuksen tulkinnan mukaan talouskasvu=hyvinvointi - mutta eihän se oikeasti mene niin. Rikaskin voi olla masentunut - ja niin Suomelle on tainnut käydä.

Ja näin ollen listan olisi pitänyt saada alkunsa Ihmisestä, ei rahasta.

Leikkaaminen ja elvyttäminen

Hallitus on kokoomuksen johdolla leikannut julkisia toimintoja ja tukenut suuryrityksiä varsin näkyvästi viime vuosina. Tässä työlistassa kelkka on kääntyvinään. Itseasiassa, nämä toteutetut tempaukset ovat kuitenkin kasvattaneet valtion menoja.

• Jokainen ulos lentänyt työntekijä on tullut kalliiksi tähänkin asti. Nyt siivotaan jälkiä. Jos pieniä ja keskisuuria yrityksiä olisi tuettu, että työntekijät olisi voitu pitää töissä edes osa-aikaisesti, kulut tuskin olisivat kasvaneet niin massiivisesti.
• Eli, sillä elvyttämisellä on väliä. Mutta siinä taas ei ole mitään järkeä, että rahaa syydetään yrityksiin, jotka maksavat miljoonien tulospalkkioita johtajilleen.

Työ on suomalaiselle itseisarvo

Suomalaisilla on korkea työmoraali, ja jokainen, jonka tunnen, haluaa tehdä työnsä hyvin. Mutta. Työn määrä ei ole oikeastaan missään vaiheessa vähentynyt, vaikka työntekijöiden määrää on tiputettu. Onko kukaan ikinä koskaan tutkinut, mitä maksaa ihminen, joka tekee kahden, jopa kolmen ihmisen työt ja saa burnoutin? Valtiolle? Työnantajalle? Minkä hinnan tuo ihminen maksaa siitä itse?

Jos ja kun työvoimaa pitää vähentää, kun ei rahaa tule, ei kannattaisi yleisesti potkia ketään ulos. Käsityöaloilla heidän mukanaan häviää tietotaito, ja työmäärä kaatuu jollekin toiselle. Sen sijaan kannattaisi siirtyä hetkeksi vaikkapa nelipäiväiseen tai vajaatuntiseen työviikkoon, koska:

• työntekijä ei muutu sen tehokkaammaksi, mitä enemmän hänellä on töitä - hän vain tekee ne entistä huonommin. Laatu kärsii, ja työntekijä kuormittuu.
• Kuormitus lisää sairaspoissaoloja, työterveyshuollon kustannuksia, vaaditaan sijaisia...
• Ihmisellä on luontaisesti olemassa tehokas aika tehdä työtä. Riippumatta siitä, onko työntekijä töissä 6 vai 8 tuntia, hän saa todennäköisesti aikaan ihan saman määrän tulosta.
• Leikkauksista huolimatta työntekijä tulee vielä suurimmilta osilta toimeen omillaan - työttömyyskassoille ja valtiolle kulut ovat karkeasti 1/5 siitä, mitä täysin työttömästä.
• Yrityksen tuottavuus ei juurikaan laske, tuotanto voidaan pitää käynnissä, ja uusiin tilauksiin pystytään reagoimaan nopeasti.
• Arvokkaasta työkohtaisesta osaamisesta voidaan pitää kiinni, ja sitä voidaan jopa kehittää. Sen yhden työttömyyspäivän viikosta tai pari tuntia joka aamu voitaisiin käyttää kouluttamiseen. Tässä olisi mahdollisuuksia kouluttaa uusia osaajia kisälliperiaatteella, ja toisaalta opettaa vanhoille koirille uusia temppuja. Yhteistyössä TE-palvelujen ja oppilaitosten kanssa saataisiin kytkettyä työelämä ja koulutus yhteen, luotua verkostoja ja vastattua työmarkkinoiden tarpeisiin.
• Työssäkäynti ehkäisee syrjäytymistä - ja syrjäytymisen kuluthan ovat yhteiskunnalle merkittäviä.

Työtä on niin monenlaista, ja se on kaikki yhtä arvokasta. Kaikki työ ei tuota rahaa, osa "vain" säästää kuluissa ja luo sosiaalista hyvinvointia - mikä taas säästää kuluja. Työn määrä ei ole ratkaisu, vaan hyvinvointi ja työteho. Hyvinvoiva kansalainen on aina jollain tapaa tehokas - huonosti voiva on kuluerä.

Joustavuus on valttikortti

Mahdollisuudet pitää vanhempain- ja vuorotteluvapaita ovat olleet tapetilla ja myös leikkausten alla. Kotihoidontuki on edullisempi ratkaisu, kuin pienen lapsen päivähoito kodin ulkopuolella. Vuorotteluvapaa antaa työntekijälle mahdollisuuksia elää elämäänsä täysillä eri tilanteissa. Näitä mahdollisuuksia pitää arvostaa, näitä pitää lisätä, näitä pitää laajentaa.

Miltä tuntuisi, jos äiti voisi palata silloin tällöin töihin tekemään omia, tuttuja töitään melkein heti lapsen synnyttyä? En tarkoita sitä, että lapsi menisi hoitoon, vaan sitä, että pienet vauvat olisivat tervetulleita mukaan töihin, varsinkin toimistoihin. Äiti pysyisi kiinni töissä, tapaisi aikuisia ihmisiä ja työyhteisö pysyisi muuttumattomampana.

Mitä jos vuorotteluvapaata sovellettaisiinkin osa-aikaisesti? Sekä uusi että vanha työntekijä ovat töissä osan päivästä, viikosta, kuukaudesta - oppivat toisiltaan, ja jaksavat paremmin. Vanhemmalle työntekijälle tämä voisi olla lempeämpi lasku kohti eläkettä, ja osa-aikaisuus sopisi vaikkapa sille pienen lapsen äidille tai aikuiskoulutettavalle.

Joustavuuden pitäisi lähteä järjestelmästä. Jokaisella pitäisi olla riittävä sosiaaliturva, jotta voisi perustaa toiminimen, ja tehdä jotakin keikkaluontoista työtä sen kautta. Tällä hetkellä se ei ole mahdollista - yrityksen on oltava tuottava heti, ja jos se ei ole, niin nesteessä ollaan. Mutta pienimuotoinenkin yritystoiminta voi olla se pelastus - aina satunnaisesti joku pikkuyritys palkkaa uuden työntekijän ja kasvattaa toimintaansa, vaikka vain osa-aikaisesti, mutta kuitenkin - kaikki se olisi pois työttömyystilastoista.

Ei tehokkuus ole aina sitä, että touhottaa joka suuntaan mahdollisimman paljon, vaan sitä, että ei tee mitään turhaa. Talouskasvua saadaan aikaan sillä, että otetaan huomioon myös kerrannaiskustannukset, ja sijoitetaan vähän sinne, missä panoksesta on oikeasti hyötyä. Tämä tarkoittaa asiayhteyksien tarkastelua, sitä että yhteenkuuluvia asioita ei irroteta toisistaan, kun budjettia tehdään.

Ei ne suuret tulot, vaan ne pienet menot. Vaikkakin - kumpiakin saavutetaan, kun panostetaan Ihmisiin.