Minua nimitetään kotona lajittelunatsiksi. Ja varmaan ihan perustellusti, sillä jaksan kyllä nalkuttaa siitä, ettö jogurttipurkin foliokansi on roskiksessa, eikä metallinkeräyksessä. Mutta sen kannen irti nyppääminen ja laittaminen sinne metalleille tarkoitettuun pönttöön ei ole minulta pois - päin vastoin, se on kotiin päin.
Kierrätetty metalli on huomattavasti edullisempaa ja ympäristöystävällisempää, kuin neitseellinen raaka-aine. Ja metallilla on vielä varsin hyvät kierrätysominaisuudet - se voidaan murskata, sulattaa ja muotoilla uudelleen useita kertoja, eivätkä uusiotuotteen käyttö-ominaisuudet kärsi.
On siis fiksumpaa, että sen pienenkin kannen kierrättää asianmukaisesti. Jos sen jättää polttokelpoiseen jätteeseen, missä se saattaa palaessaan häiritä polttoprosessia ja päästää ilmoille myrkyllisiä savukaasuja. Lisäksi metallit saattavat kerääntyä polttolaitteistoihin, lisätä huoltamisen tarvetta, ja näin ollen lisätä myös polttolaitosten käyttökustannuksia. Ja polttolaitosten kustannukset taas siirtyvät jätemaksuihin.
Siksi on ihan perusteltua kiikuttaa lenkkipolun varrelta myös ne pantittomat kaljatölkit kierrätykseen - samalla saa hyötyliikuntaa (yksi kyykky per noukittu tölkki ;) ) ja omasta lähiympäristöstä tulee huolehdittua ja sen viihtyvyyttä lisättyä. Ja lisäksi vaikuttaa omalta osaltaan metallituotteiden hintoihin ja jätehuoltomaksuihin.
Itseasiassa olisi vielä fiksumpaa valita kartonkinen suurpakkaus - mutta toisaalta, pieni pakkaus on toisinaan ihan perusteltu ja ainakin se on näppärä. Mutta vieläkö tuntuu siltä, että se jogurttipurkin kansi on liian työläs irrottaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti