Tuttavapiiriini kuuluu monenlaisia ihmisiä. Osa on hyvinkin ympäristötietoisia, täysin vegaaneja ja aktiivisesti mukana ympäristöliikkeissä. Toiset taas ovat ihan tavallisia tuttuja: koiraharrastajia, pienten lasten vanhempia, hevosihmisiä tai citysinkkuja - ja niitä, joita en osaa luokitella.
Itsekin koen kaikesta ympäristötuetoisuudesta huolimatta olevani enemmän jälkimmäistä ryhmää. Olen ihan tavallinen lapsiperheen äiti, heppahöpö ja koiraharrastaja. Yritän elää elämääni täysillä, mutta ottaa ympäristön ja ihmiset huomioon. Mutta syy, miksi tästä ajattelin kirjoittaa, on siinä, että yleinen oletus on se, että joudun ympäristön huomioidakseni luopumaan kaikesta itselleni tärkeästä.
No, ei minusta kyllä tunnu siltä. Ympäristön kannalta isot asiat ovat lopulta arjessa aika pieniä. Niitä voi tehdä ihan jokainen - osasta voi jopa oppia tai opetella nauttimaan. Ne pienet teot ovat osa elämää - minun arkeani. Ja siksi niistä tuntuu niin tärkeältä kirjoittaa.
Ympäristötietoisuus on pitkälti myös tietoisuutta itsestään ja omista aisteistaan ja tunteistaan. Minulle on ollut todella valaiseva kokemus huomata, miten erilaiset tilanteet vaikuttavat minuun, jaksamiseeni ja tunnetiloihini. Ja sellainen asia, joka kaikesta huolimatta toimii minulle arjessa eheyttävänä ja hyvinvointia lisäävänä tekijänä, on ympäristöystävällinen liikkuminen.
Aina kun mahdollista, käytän liikkumiseen pyörää tai julkisia kulkupelejä. Pyöräillen saa helposti hyötyliikuntaa ja keväisessä auringossa on mukava nauttia leppoisasta matkanteosta. Julkisilla kulkiessa säästyy rahaa ja parkkeerausongelmilta. Itse olen myös nauttinut suunnattomasti aamun kiireettömästä ja stressittömästä bussimatkasta kuulokkeet päässä ja termosmuki kourassa - pieni hetki omaa rauhaa, eikä tarvitse murehtia muiden urpoilua liikenteessä.
Aamujen pienet hetket ilman kiirettä antavat paljon paremmat eväät päivään, kuin hektinen liikenteen seuraaminen. Sopiva musiikki ja ajoissa lähteminen ovat pelastaneet monet aamut - ja työkaverit monelta turhalta tiuskimiselta. Uskotko? Kokeile!
PS. Missä vietät lounastaukosi? Näin kevään edetessä aurinkoisina päivinä kannattaa suunnistaa vaikka lähimpään puistoon. Voin lyödä vetoa, että puistolounaan jälkeen on levänneempi olo, kuin meluisan ruokapaikan kiireisessä ympäristössä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti