SOTE-uudistusta ei hyväksytty. Mikä onni. Ei siksi, että sosiaali- ja terveyspalvelut toimisivat nykyisellään, vaan siksi, että koko hanke lähti väärästä päästä.
Julkinen terveydenhuolto on mennyt koko ajan vain huonompaan suuntaan. Sen sijaan, että hoidettaisiin hoitoa tarvitseva ihmistä, keskitytään noudattamaan hölmöjä kaavoja. Ei ole aikaa kohdata ihmistä, kunnollista hoitoa ei saa, ja kannattavuus kärsii.
Sen sijaan, että palvelut tuotaisiin lähelle ihmistä ja helposti saataville, niitä halutaan keskittää, aina vain kauemmas niitä käyttävistä. Kun eivät ne ole saatavilla helposti, niiden käyttöä vältellään siihen asti kunnes on pakko. Tai jätetään käyttämättä kokonaan.
Lähes poikkeuksetta minkä tahansa sairauden tai sosiaalisen ongelman hoito on tehokkainta, kun siihen puututaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Ihan vaikkapa nielutulehdus, tutummim angiina. Ensin tunnistat oireet, soitat terveyskeskukseen. Sinut pyydetään käymään hoitajan juttusilla. Vielä ei näy mitään, mene kotiin ja sairasta. Soita uudelleen, käy uudelleen. Olo on jo aivan karmea, kuume vie voimat.
Saat lähetteen nieluviljelyyn. Lähdet laboratorioon odottamaan, josko mahtuisit vielä tänään. Tai ehkä labra toimii ainoastaan ajanvarauksella, saat ajan vasta ylihuomiselle. Nieluviljelyn valmistumiseen menee vuorokausi tai kaksi. Sen tulosten perusteella saat vihdoin antibioottikuurin, onneksi sentään puhelimitse.
Sairastat kotona vielä pari päivää, olo kohenee hiukan. Palaat töihin, kuuri loppuu. Pari päivää, ja olo pahenee jälleen. Aloitat saman rumban alusta, saat uuden antibioottikuurin, joka sekään ei tehoa. Vasta kolmannen souvaamisen ja kuurin jälkeen koet olevasi taas kunnossa. Tähän kaikkeen on saatu kulutettua yli kuukausi.
Olet ollut töissä tästä ajasta reilun viikon, tältä ajalta on ehkä jäänyt töitä hoitamatta, työnantaja on saattanut joutua maksamaan sekä sinun että sijaisesi palkan. Terveyskeskuslääkäriltä on viety kolme aikaa, hoitajalta jopa kuusi, labrassa on käyty kolmesti. On saatu helpotettua resistenttien mikrobien kehittymistä.
Mitä, jos potilas ohjattaisiin suoraan laboratorioon, ennen kuin oireet vievät jalat alta? Mitä, jos potilas tutkittaisiin kunnolla kerralla? Mitä, jos lääkkeet valittaisiin taudin, eikä ohjeistuksien mukaan? Mitä, jos terveyskeskus, synnytyssairaala, laboratorio, ehköisyneuvola... olisivat niin lähellä, että apu olisi oikeasti lähellä ja saavutettavissa milloin vain?
Olisit ehkä voinut palata töihin kahden päivän sairastelun jälkeen, ja tauti olisi parantunut kerralla, koska siihen puututtiin ajoissa. Lasten ei tarvitsisi syntyä auton takapenkille pakkasessa. Nuoren olisi helppo päästä hoitajan juttusille ilman isin kyytiä, kun ehkäisy alkaa tuntumaan ajankohtaiselta. Resursseja voisi jopa riittää erillisten juttelupalvelujen perustamiseen - yksinäiset vanhukset ja syrjäytymisvaarassa olevat nuoret tavoitettaisiin ennen, kun yksinäisyydestä tai syrjäytymisestä tulee taas uusi ongelma.
SOTE-hyvinvointi ja todelliset säästöt lähtevät siitä, että hoidetaan ihmistä, eikä budjettia. Kun haetaan säästöjä, oikeastaan vain kasvatetaan kuluja ja siirretään niitä kirjanpidossa toiseen sarakkeeseen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti