Kaikella, mitä teemme, on jonkin sortin ekologinen jalanjälki. Merkittävää on se, kuinka moni jakaa sen yhden harrastuksen jalanjäljen kanssasi, ja tehdäänkö sen hyväksi mitään, että ympäristövelka tulisi maksetuksi takaisin.
Esimerkiksi luonnossa liikkumisen jalanjälki rajoittuu lähinnä varusteisiin, reittien rakentamiseen ja kunnossapitoon sekä kulkemiseen lähtöpaikalle. Koska samoja reittejä käyttävät vuosittain sadat, jopa tuhannet ihmiset, on yhden ihmisen kohdalla merkittävin vaikutus omalla hifistelyllä - kelpaavatko vanhat kengät, vai onko saatava se uusin ja paras high tech-malli? Tässä puhutaan kestävyydestä, mutta myös kierrätettävyydestä.
Luonnossa liikkumisen osalta kuitenkin ekologinen jalanjälki jää kuitenkin kokonaisuutena suurella todennäköisyydellä plussan puolelle. Tämä johtuu siitä, että se ympäristö, jossa harrastetaan, tuottaa samalla, kun sitä käytetään. Se sitoo hiiltä, tuottaa materiaalia sekä puhdasta hengitysilmaa, pohjavesivaroja ja ruokaa - vaikka me emme sitä hyödyntäisikään.
Sen sijaan esimerkiksi palloilulajit ja jääkiekko kuormittavat juurikin harrastusympäristön vuoksi enemmän. Halleja jäähdytetään ja lämmitetään, ne valaistaan ja rakentamiseen sekä ylläpitoon käytetään vettä ja materiaaleja. Näiden harrastusympäristöjen ekologiseen jalanjälkeen on mahdollista vaikuttaa mm. parantamalla energiatehokkuutta.
Lisäksi omaa harrastuskuormaansa voi kompensoida. Harrastuksista ei kannata ottaa paineita ja niiden jalanjäljestä kantaa huonoa omatuntoa. Mutta on hyvä tiedostaa, että on mahdollista harrastaa jotakin erittäin ekologista sen kuormittavamman ohella. Esimerkiksi kierrätysaskartelu, puutyöt tai hirsirakentaminen sekä pienviljely luomuna voisivat olla sellaisia. Näistä mikään ei kuluta luonnonvaroja, joita ei ole, ja varsinkin luonnomateriaalit jopa sitovat itseensä hiiltä.
Kovin paljon ympäristöystävällisempää ruokaa on vaikea löytää, kuin se, mikä on viljelty ilman fossiilisia polttoaineita käyttävää konevoimaa, eikä sitä ole kuljetettu yhtään ylimääräistä kilometriä. Todellista lähiruokaa. Viljelyksillään voi myös estää ravinnepäästöjö vesistöihin sekä käyttää lähes ilmaisia viherlannoitteita.
Mikäli tonttia riittää, ei koskaan ole huono idea istuttaa puuta. Olkoon se tuottava tai tuottamaton, se on aina omalla tavallaan kannanotto sekä ympäristön että historian puolesta. Puilla on paljon positiivisia vaikutuksia, ja niiden kasvua on mielenkiintoista seurata. Ja mikä parasta, ne ovat myös tarinaa kertovia muistomerkkejä, jos niille sellaisen merkityksen haluaa antaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti