Kaupunkiluontokin on monimuotoinen - ympäristösuunnittelijan arkea osa 8/10

Aloitan jokaisen aamuni pienellä aamukävelyllä koiran kanssa. Varsinkin viikonloppuisin jopa lähiön elämä hiljenee niin, että kuulee kaiken sen, mikä muuten jää helposti huomaamatta.

Kaupunkien viheralueita ei pitäisi väheksyä monimuotoisuuden ylläpitäjinä - ne tarjoavat sellaista monimuotoisuutta, jota koskemattomasta luonnosta ei löydy.

Eläimet ja kasvit sopeutuvat, ja moni menestyy vain siksi, että omilla mieltymyksillääm ihminenkin raivaa niille tilaa - rajapintoja, erilaisia kasvualustoja ja eri korkuista kasvillisuutta ja asuinkoloja. Niitä löytyy kaupungeista ja lähiöistä paljon.

Minulla oli muutamia vuosia sitten ilo olla mukana kaupunkisuunnittelua sivuavassa luontokartoitushankkeessa. Melkein keskeltä Turkua havaittiin tuon kartoituksen aikana hirvi, keskellä kirkasta päivää. Lisäksi hiukan harvinaisempia kasvilajeja, sekä esimerkiksi harmaapäätikka. Se luonto, joka on keskellä arkea, jää helposti huomaamatta - ja kun ei sitä huomata, se jää myös vaille arvoa.

Tämä kettu on kuvattu keittiön ikkunasta aamuvarhain.

Huhtikuun alkupuolella sai Turun sanomista lukea haukasta, joka oli saalistanut itsensä kiipeliin. Aika peloton kaveri - juttu kuvaa hyvin sitä, kuinka saaliseläimet sopeutuvat kaupunkiin, ja petolajit niiden perässä. Meidänkin pienistä lähiömetsistä löytyy ainakin varpushaukka ja huuhkaja, sekä tiedetään pari havaintoa ilveksestä. Eikä ihme, sillä valkohäntäkauriit ja puput kuuluvat vakiokalustoon. Myös kettuja ja supikoiria näkee usein. Myös molemmat käärmelajit kuuluvat täällä vakiokalustoon - pellon asukit kun kuuluvat niiden ruokavalioon

Olen itse oppinut näillä varhaisilla aamulenkeilläni tunnistamaan lintuja äänten perusteella. Ruissalon lintujen valtava laji- ja yksilömäärä muodostaa tottumattomalle aikamoisen kakofonian, mutta täällä lintulajeja ja yksilöitä on hiukan vähemmän, ja melkeinpä kaikki on helppo havaita myös silmin. Helpottaa oppimista kummasti, vielä, kun suurin osa lajeista on niitä tuttuja. Jos joskus havaitsee äänen, jota ei tunnista, siitä on otettava selvää (näin opin tunnistamaan kottaraisen ja laulurastaan laulusta) - ja joskus taas ei kuule mitään, mutta näkee selvästi jotakin vähän erikoisempaa (tätä kautta opin pikkuvarpusen ja taviokuurnan - vähän harvinaisempi muuten sekin).

Taviokuurna pihlajassa

Sovitaanko siis että lopetetaan se kaupunkiluonnon mollaaminen, ja etsitään siitäkin se kauneus - joka päivä. Kaupunkiluonto on tärkeää meille ihmisille, ja se on tärkeää myös monimuotoisuudelle. Arvostetaan sitä, ja turvataan sen säilyminen - sekä meidän ihmisten, hulevesihuollon että sen biodiversiteetin takia.