Positiivisuus - ympäristösuunnittelijan arkea 5/10

Facebookissa kiertää sellainen positiivisuushaaste, olet ehkä törmännyt. Viikon ajan pitää joka päivä kertoa kolme positiivista asiaa, ja haastaa joka päivä mukaan joku muu. Idea on varsin kiva, koska negatiivisia asioita tulee leviteltyä niin paljon muutenkin - mutta positiivinen on rakentavampaa. Minutkin haastettiin, ja jotenkin päädyin miettimään positiivisuuden merkitystä laajemminkin.

Kieltämättä positiivinen vaihde on toisinaan hiukan hankala löytää - tälläkin hetkellä pettymyksiä tulee vastaan ihan joka hetki, ja kai minussa jo kytee jonkinlainen kolmenkympin kriisikin. Tuntuu, että on kauhean paljon asioita tekemättä, ja niiden saavuttaminen näyttää mahdottomalta tehtävältä. Elämä tuntuu nakkelevan kapuloita rattaisiin oikein sarjatulella. Lopulta kuitenkin on pakko uskoa siihen, että tämä on vain vaihe  - ja vaikkei olisikaan, niin ei se siitä ainakaan paremmaksi muutu murehtimalla. Elämä on elämistä varten.

Positiivinen elämänasenne ja tapa tarkastella asioita on ympäristösuunnittelijan perusedellytys. Asioita ei voi muuttaa paremmiksi, jos ei usko, että siihen pystyy, eikä siihen, mitä tekee. Olisi paljon helpompaa nostaa kädet pystyyn, ja todeta, että tämä maailma on menetetty jo, odotetaan seuraavaa. Mutta nini kauan kuin meillä on vain yksi pallo, ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin tehdä sen puolesta kaikki, mitä voidaan. Joko onnistumme tai emme - mutta yrittämisen puutteesta ei ainakaan voi syyttää.

Positiivisuus ei ole mitään muuta kuin mahdollisuuksia. Sitä uskoo ihmeisiin ja mahdottomaan, suistaa maailman radaltaan ja jaksaa puurtaa kun asiat ovat oikeasti tärkeitä ja niihin uskoo. On pakko uskoa myös itseensä, omaan osaamiseensa ja omaan näkemykseensä. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö muidenkin näkemystä ja osaamista osaisi arvostaa - senkin näkee mahdollisuutena.

Kun asiat kääntää positiivisiksi, yleensä myös saa enemmän. Kun hymyilet, saat hymyn - näin onnellisuus kaksinkertaistuu jakamalla. Onnellisena on helpompi olla positiivinen, ja positiivisella asenteella on helpompaa olla onnellinen. Siksi onkin niin kummallista, että kaikessa päätöksenteossa kuitenkin helposti keskitytään aina ottamaan pois - mitä saavuttaisimmekaan, jos joskus antaisimme? Mahtaisiko hyvä kuitenkin jatkaakin sillä tavoin kasvuaan?

Tämä ei ole rikki revitty rotta. Se on pöydänkulma ja tuolinjalka, joita ei ole hajotettu, sekä sohva, jossa on vielä täytteet ja ehjä päällinen. Se on myöskin kenkä, jossa ei ole hampaanjälkiä, sekä seinä, jota ei ole syöty.

Koska luit tämän, haastan Sinut levittämään positiivisuutta ympärillesi - haasteen ohjeet ovat tekstin alussa.

Minun toisen päivän positiivisuuteni ovat:

1. Myrsky - tuuli riepottaa oikein huolella, ja sen voima on mahtava. Onneksi sitä saa vain katsella ikkunasta.

2. Eiliset treenit helpottivat, eikä selkä kipuile enää kovin pahasti.

3. Selvittiin lapsukaisen kanssa aamusta erittäin mallikkaasti ja tappelematta. Tämä on tällä hetkellä suoranainen ihme, kun tempperamentti on kummallakin mitä on, ja tämän hetken lisämausteena vielä ihana uhmaikä, eikä yleensä mikään ole hyvin. Ihmeitäkin siis tapahtuu, ihan oikeasti!