Ookoo. Tämä ei nyt ole ihan hirvittävän maailmoja syleilevä aihe, eikä se edes liikuta kovin monia. Mutta näin unia leijonista, ja siitä se sitten lähti.
Moni varakas metsästäjä lähtee safarille tai metsästysmatkalle erikoisemman kaadon perässä, kohteita on varmasti monia. Mutta eikö nämä tyypit voisi värvätä tekemään työtä uhanalaisten lajien puolesta?
Monissa lajeissa on yksilöitä, jotka ovat sairaita tai vahingoittaneet itseään. Mitä pienempi kanta lajilla on, sitä enemmän yhden yksilön menetys vaikuttaa. Nykyisellä lääketieteellisellä osaamisella vammoja ja sairauksia voitaisiin hoitaa. Eläinyksilöistä halutaan myös tutkimustietoa, ja joskus niiden siirtäminen suojelualueelle tai pois asutuksen liepeiltä voi olla perusteltua.
Villin eläimen, ja varsinkaan tietyn yksilön jäljittäminen ei ole koskaan helppoa. Metsästyskokemuksen hienous perustuu uskoakseni nimenomaan siihen jännitykseen ja pirkään työhön, joka tehdään ennen onnistunutta kaatoa. Olisiko sillä siis minkään luokan käytännön merkitystä, jos luodin sijaan aseen piipusta lähtisikin rauhoitusaineampulli?
Hyöty lienee molemminpuoleinen - metsästäjien tietotaito saataisiin hyvään käyttöön, lajien yksilöitä pelastettua, ja käytännön luonnonsuojelua tehtyä tehokkaasti, sekä metsästyksen imago muuttuisi parempaan suuntaan. Eikä mikään estä ottamasta valokuvaa onnistuneesta kaadosta - ero on vain siinä, että eläin ei menetä henkeään sen kuvan vuoksi.
Ja niin - metsästysmatkailuhan on myös bisnes. Rahaakin olisi mahdollista tehdä. Eikä silti ole tarvetta muuttaa metsästettävien lajien metsästystä, riista voisi halukkaiden lautaselle kuulua edelleen.
Eikö tätäkään ole kukaan aiemmin ehtinyt miettimään?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti